Haastattelu on osa SDP:n Kanta-Hämeen aluevaltuustoryhmän Hyvinvointisanomat -lehteä.
Vanhustyön ammattilainen Silja Nurmi kantaa huolta sote-järjestöjen asemasta. Isot leikkaukset uhkaavat järjestöjen toimintakykyä ja samalla koko sote-järjestelmän kestävyyttä.
Silja Nurmi on ensimmäisen kauden Oma Hämeen aluevaltuutettu, mutta vaikuttamistyö alkoi jo vuonna 2017, kun hän vain 21-vuotiaana nousi Riihimäen kaupunginvaltuustoon.
– Lähdin vähän vahingossa ehdolle, kun etsittiin nuoria kuntapolitiikkaan. Pääsin läpi, vaikka en ihan tiennyt, mihin olin ryhtymässä.
Nyt hän istuu kaupunginvaltuustossa kolmatta kautta ja ensimmäistä kautta varapuheenjohtajana. Aluevaaleihin hän lähti vahvalla vanhustyön kokemuksella.
– Olen tehnyt töitä ikäihmisten parissa yli kymmenen vuotta, muun muassa kotihoidossa ja muistiasiantuntijana. Näen läheltä, miten esimerkiksi ennaltaehkäisevää työtä on jouduttu karsimaan.
Leikkaukset osuvat tavallisten ihmisten arkeen
Järjestöillä on iso rooli silloin, kun ihminen tarvitsee tukea ja muu järjestelmä ei tavoita ihmistä. – Joskus järjestö jää myös ainoaksi tahoksi. Esimerkiksi meillä muistisairaiden vertaistukiryhmät pullistelevat. Ihmiset kaipaavat tietoa ja tukea, ja kaikkia pyritään auttamaan, mutta resurssit ovat vähissä. Tilanne on vastaava myös muissa järjestöissä.
Hallitus leikkasi sote-järjestöjen valtionavustuksista 140 miljoonaa vuoden 2024 tasosta. Leikkaukset tulevat voimaan täysimääräisinä 2027, mutta vaikutuksia on jo nähtävissä.
– Toimintaa on supistettava, eikä kaikkiin yhteydenottoihin ehditä vastata. Ryhmiä joudutaan karsimaan. Apu viivästyy.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat muistisairaat, mielenterveys- ja päihdekuntoutujat sekä yksinäiset vanhukset.
– Moni ei jaksa tai osaa hakea apua itse, varsinkaan jos sairastumiseen liittyy hahmottamisen tai aloitekyvyn heikentymistä. Jos ei ole omaisia, ei ole ketään auttamassa, Nurmi sanoo.
Järjestöt ja hyvinvointialueet tarvitsevat toisiaan
Nurmen mukaan hyvinvointialueilla ja järjestöillä on sama päämäärä, mutta keinot ja mahdollisuudet vaihtelevat.
– Alueilla ei ole resursseja ennaltaehkäisevään ja rinnalla kulkevaan työhön. Mutta jos järjestöiltä leikataan, kaatuvat ongelmat takaisin alueille.
Yhteistyötä tehdään, mutta se ei yksin riitä. Suunnittelua vaikeuttaa rahoituksen epävarmuus.
– Saamme tietoa tulevan vuoden rahoituksesta pari päivää ennen joulua. Suunnittele siinä sitten tulevaa.
Nurmen mukaan rahoituspäätöksissä on siirrytty virkamiestyöstä yhä enemmän poliittiseen ohjaukseen. Aiemmin päätökset perustuivat ammattilaisten arvioihin, nyt ohjaus tulee ministeritasolta. Samalla järjestöille on ilmoitettu, ettei uutta rahaa ole tulossa.
– Vaikka avuntarve kasvaa, rahoitus ei kasva. Se on nurinkurista, Nurmi sanoo.
– Järjestöjen merkitys ei ole ideologinen, vaan käytännöllinen kysymys. Ilman kolmatta sektoria sote ei toimi. Jokainen järjestölle annettu euro on investointi.