Minna Lampinen: Ennaltaehkäistään ongelmia niiden laastaroinnin sijaan!

Kirjoittaja:

Julkaistu:

Kuvassa aluevaltuutettu Minna Lampinen ja teksti: Ennaltaehkäistään ongelmia niiden laastaroinnin sijaan!

Tutkimusten perusteella tiedetään, että ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen ehkäisevät ongelmien syntyä myöhemmällä iällä. Sosiaalihuoltolain mukaisesti ennaltaehkäisevien palveluiden tulisi olla ensisijainen auttamismuoto.

On tärkeää, että esimerkiksi vaikeuksia kohtaavat lapsiperheet saavat tarvitsemansa avun ja tuen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tavoitteena tulisi olla vaikuttaa perheiden pärjäämiseen, sekä ylisukupolvisten ongelmien ennaltaehkäisyyn.

Olemme jokainen varmasti lukeneet uutisia nuorten lisääntyneestä pahoinvoinnista, sekä yhä nuorempien lasten päihteiden käytöstä. Myös nuorten tekemät itsemurhat ovat lisääntyneet. Erityisen huolestuttavaa on nuorten naisten lisääntynyt itsetuhoisuus. Kiusaaminen koulussa on raaistunut ja laajentunut sosiaaliseen mediaan samalla, kun apua on yhä vaikeampi saada. Tähän kaikkeen tulee saada muutos.

Ikävä kyllä hallituksen kurjistava politiikka ja sitä kautta hyvinvointialueiden riittämättömän rahoituksen vaikutukset näkyvät usein ensimmäisenä mielenterveys- ja päihdepalveluiden asiakkaiden palveluissa. Orpon hallitus on leikannut niin hyvinvointialueiden rahoituksesta, kuin useilta ennaltaehkäisevää työtä tekeviltä kolmannen sektorin järjestöiltä. Palveluita karsitaan ryhmiltä, jotka eivät pysty pitämään ääntä omasta tilanteestaan.

Hyvinvointialueilla tavoitteena tulisi olla, että lapset, nuoret ja perheet saavat oikeaan aikaan ja mahdollisimman varhain tarvitsemaansa ohjausta, tukea ja palvelua. Vain annetulla avulla ehkäistään vakavampia haasteita ja ongelmien vaikeutumista. Yksikin menetetty lapsi ja nuori on liikaa.

Hoitopolkuja tiivistämällä ja matalan kynnyksen hoidon saannin helpottamisella voitaisiin saada paljon aikaan. Oi­kea-ai­kai­ses­ti aloi­tet­tu per­he­työ tai lap­si­per­hei­den ko­ti­pal­ve­lu taas vah­vis­taa lap­si­per­hei­den omia voi­ma­va­ro­ja, jol­loin ris­ki per­hei­den syr­jäy­ty­mi­seen tai las­ten­suo­je­lun asiak­kuu­teen pie­ne­nee tai se voi­daan vält­tää ko­ko­naan. Järjestöjen aseman tunnustaminen tärkeänä osana palvelupolkua on huomioitava ja niiden taloudellinen tuki on turvattava.

On myös jotain, mitä jokainen meistä voi asemasta tai taloudellisesta tilanteesta riippumatta tehdä: Kysyä tavatessamme mitä kuuluu, kuunnella ja kohdata nuori tai naapurin vanhus, puuttua kiusaamiseen, muistaa olla lähimmäisiä toisillemme. Joskus yksi oikea sana ja hetken aidosti kuuntelemaan keskittyvä korva voi pelastaa hengen.

Minna Lampinen

Aluevaltuutettu