Haastattelu on osa SDP:n Kanta-Hämeen aluevaltuustoryhmän Hyvinvointisanomat -lehteä.
Teksti Leena Filpus
Kuva Antti Kemppainen
Demokratia vaatii tulkkausta
Viittomakielinen aluevaltuutettu Salla Fagerström puolustaa oikeutta tulla ymmärretyksi. Suomi ei ole kuuron oma kieli, joten tulkkauspalvelu ei ole erityisetu, vaan demokratian kivijalka.
Vuoden 2025 aluevaaleissa Salla Fagerström teki historiaa: hänestä tuli Suomen ensimmäinen viittomakielinen kuuro aluevaltuutettu. Kanta-Hämeen aluevaltuuston lisäksi hänet valittiin myös Hausjärven kunnanvaltuustoon.
– Menin läpi selkein äänin, vaikka tein vaalityötä vain vähän. Ehkä edustan vähemmistöryhmiä, joiden ääni ei ole aiemmin päässyt kuuluviin.
Politiikkaan lähtöä edelsi vuosien kansalaisaktivismi.
– Kela teki yllättävän linjauksen vuonna 2024 kieltäessään tallennettujen sisältöjen tulkkauksen. Se tarkoitti, ettei esimerkiksi podcastien tulkkaus ollut enää mahdollista. Pidin tätä perustuslain vastaisena ja valitin asiasta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan. Kela joutui perääntymään.
Samassa yhteydessä SDP:n kansanedustajat osoittivat tukensa tulkkauspalveluiden käyttäjille.
– Liityin puolueeseen, sillä tuntui hyvältä liittyä joukkoon, joka tunnusti arvoni ihmisenä.
Tulkkaus ei ole erityisetu
Kelan järjestämä viittomakielen tulkkauspalvelu on välttämätön osa kuuron osallistumista yhteiskuntaan. Nykymuodossa palvelu ei vastaa käyttäjien tarpeisiin niin hyvin kuin pitäisi.
– Esimerkiksi aluerajaus on absurdi. Minulle lähetetään tulkkeja Turusta, vaikka Uudellamaalla toimivat tulkit olisivat lähempänä ja he olisivat osaamiseltaan sopivia.
Vaikka tulkkeja saa melko helposti arjen tilanteisiin, osaaminen ei välttämättä ole aina tilanteeseen sopivaa. Valtuustotyössä tulkkauksen merkitys korostuu.
– Haluan tuoda keskusteluun uusia näkökulmia. Se vaatii, että tulkit tuntevat minut ja osaavat välittää viestini oikein.
Fagerströmillä on valtuustotyössä käytössään noin kymmenen niin sanottua listatulkkia.
– Ilman tulkkeja osallistumiseni olisi mahdotonta. Minulla on valtuuston kokouksissa aina kaksi tulkkia. Saatan silti pudota kärryiltä, jos viitataan aiempiin keskusteluihin tai asiakokonaisuuksiin, joita minä tai tulkkini emme tunne.
Tämä osoittaa, ettei yhdenvertaisuus toteudu automaattisesti edes päätöksenteossa.
Suomi voi olla vieras kieli
Yksi kuurojen viittomakielisten haasteista liittyy viranomaisten tulkkausvastuuseen. Kun kuuro kutsutaan asioimaan, on viranomaisen huolehdittava tulkin tilaamisesta. Tämä ei aina toteudu kunnolla.
Esimerkiksi sairaaloissa tulkki saatetaan säästösyistä tilata paikalle vain osaksi aikaa ja ajatellaan, että kuuron kanssa voi kommunikoida paperilapulle kirjoittamalla. Kaikille kirjoitettu kieli ei kuitenkaan ole tuttua.
– Puhuttu kieli on kuurolle vieras kieli. Voi olla, että he ymmärtävät sitä yhtä hyvin kuin keskiverto suomalainen ymmärtää viroa. Turvallisin kieli kuuron kanssa onkin yleensä viittomakieli. Se vähentää väärinymmärryksiä ja jopa hoitovirheitä.
Myös viittomakielinen valtuutettu on monelle uusi asia. Ihmiset eivät aina tiedä, miten tulkin ja kuuron kanssa kuuluu toimia.
– Toivon, että ihmiset juttelisivat suoraan minulle, vaikka kirjoittamalla. Se luo yhteyden.
Vaikuttamisen palo kasvaa
Fagerströmillä on lisääntyvää paloa vaikuttaa vammaispoliittisiin päätöksiin myös jatkossa.
– Vammaisissa henkilöissä on mieletön resurssi, jota ei ole osattu hyödyntää. Vammaiset ja heidän tarpeensa nähdään kulueränä, kun sen sijaan pitäisi nähdä, miten esteetön, saavutettava ja kehollisen moninaisuuden hyväksyvä yhteiskunta hyödyttää kaikkia kansalaisia, hän muistuttaa.
Vaikka paloa onkin, Fagerströmin elämä ei ole pelkkää vaikuttamista. Hän asuu Hausjärvellä puolisonsa ja kahden lapsensa sekä kuuden koiran ja 24 kanan kanssa.
– Kanat ovat älykkäitä, hauskoja ja täysin aliarvostettuja.
Fagerström on ammatiltaan tietokirjailija, toimittaja ja käsikirjoittaja. Hän on myös Kuurojen Liiton puheenjohtaja, toimii Helsingin seurakuntayhtymässä viittomakielisen työn juhlavuoden projektisihteerinä ja opiskelee valtiotiedettä Helsingin yliopistossa.
– Vääryydet ja epäoikeudenmukaisuudet ottavat minua päähän. Ajattelen olevani jonkinlainen instrumentti, jonka kautta yhteisesti jaettu turhautuminen jalostuu toiminnaksi. Tässä maailmassa mikään ei muutu, jos kukaan ei tee sitä toisin.