Turvallisuus ja varautuminen hyvinvointialueella
Hyvin hoidettu arjen perustyö, ennakoiva suunnittelu, riittävät resurssit ja harjoittelu muodostavat perustan turvallisuudelle. Yhteiskunnan arjen tulee toimia hyvin normaalioloissa, jotta se selviää kriiseistä. Hyvinvointialueen on varmistettava, että toimijoilla on riittävät suojaimet päivittäisessä työssään ja poikkeavia tilanteita varten. Suojaamaton auttaja muuttuu nopeasti autettavaksi.
Turvallisuus on kaikkien vastuulla, ei vain viranomaisten. Arjen turvallisuuteen tulee panostaa yksilö- ja yhteisötasolla. Toimivan arjen kautta luodaan pohja kriiseihin varautumiselle. On varmistettava, että pelastustoimi, sosiaalipalvelut ja terveydenhuolto toimivat saumattomasti. Varautumissuunnitelmien on oltava ajankohtaisia. Mahdollisesta sotatilasta on uskallettava keskustella. On mietittävä auttajien suojaaminen ilman ylireagointia. Suojautumista ja väestönsuojien käyttöä tulee harjoitella.
Laadukkaat pelastuspalvelut, toimiva terveydenhuolto ja saavutettavat sosiaalipalvelut takaavat turvallisen arjen. Hyvinvointialueen on kehitettävä toimintakykyään suunnitelmallisesti.
Henkilöstön jaksaminen ja hyvinvointi
Työ tuo ihmiselle merkityksellisyyden tunnetta ja vaikuttaa fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Terveydenhuollon, pelastustoimen ja sosiaalitoimen henkilöstö tekee arvokasta työtä ympäri vuorokauden. Hyvinvointialueen on panostettava työoloihin, työhyvinvointiin ja resurssien turvaamiseen.
”Miten kuuluu” -kyselyn tulokset tulee hyödyntää toiminnan kehittämisessä. Hyvinvoiva työntekijä tuottaa enemmän arvoa kuin uupunut. Pelastustoimen kokemukset hyvinvointialueuudistuksesta eivät ole olleet ongelmattomia, ja rahoitus tulee eriyttää terveydenhuollosta. Alan kehittäminen vaatii parempaa johtamista, resurssien kohdentamista ja palkkarakenteen uudistamista.
Työssä jaksamisen haasteet näkyvät henkilöstövajauksina ja työn kuormittavuutena. Työoloja on kehitettävä niin, että ne tukevat palautumista. Ensihoitajien työaikamallin kehittäminen on ollut kehnoa ja kokeneita ammattilaisia on menetetty muille hyvinvointialueille. Työaikaratkaisujen tulee huomioida henkilöstön hyvinvointi.
Palveluiden saatavuus ja yhdenvertaisuus
Hyvinvointialueen ydintehtävä on tuottaa yhdenvertaisia palveluita. Sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden saatavuus on turvattava myös haja-asutusalueilla. Palveluiden saavutettavuus ei saa riippua asuinpaikasta tai elämäntilanteesta. Etäpalvelut voivat olla tuki, mutta ne eivät korvaa kasvokkain kohtaamista.
Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien, kuten vanhusten, vammaisten ja pienituloisten, palvelut on varmistettava. Henkilökohtainen apu ja kotona asumisen tuki ovat keskeisiä. Perheiden ja lasten hyvinvointiin on panostettava yhteistyössä kuntien kanssa. Uusia palveluita kehitettäessä on varmistettava palvelun todellinen saavutettavuus.
Terveydenhuollossa henkilökohtainen kontakti ja ihmistuntemus ovat tärkeitä. Kosketus ja havainnointi auttavat arvioimaan potilaan tilaa. Nämä arvot ovat edelleen keskeisiä, kuten sairaanhoidossa, jossa ihmisläheinen työ on ensiarvoisen arvokasta.
Uhka- ja väkivaltatilanteet työssä
Sosiaali- ja terveysalan sekä pelastustoimen ammattilaiset kohtaavat työssään uhka- ja väkivaltatilanteita. Työntekijöiden turvallisuutta on parannettava ja lainsäädäntöä kehitettävä vastaamaan kentän tarpeita. Väkivaltaa ei tule hyväksyä osaksi työtä. Hätäpainikkeet, lisähenkilökunta, turvallisuuspalvelut ja suojavarusteet ovat keinoja lisätä turvallisuutta.
Henkinen jaksaminen on huomioitava, ja vaikeat tilanteet käydä läpi. Työntekijöiden oikeudet tulee tuntea, ja ilmoituskanavat epäasiallisesta kohtelusta on tehtävä selviksi. Hyvinvointialueiden on sitouduttava työturvallisuuden parantamiseen ja väkivallan ennaltaehkäisyyn. Ammattilaisten turvallisuus on edellytys toimiville palveluille ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnille.
Juha Halme
Aluevaltuutettu